Kuin salama kirkkaalta taivaalta, jysähti päähäni tietoisuus, että olen ollut mieheni äiti. Niin vain olen siivoillut ja kokkaillut ja muutenkin kodin pitänyt putsissa. Mutta vielä enemmän kun ajattelen asiaa, olen ollut myös mieheni isä. Monet kodin pikku ongelmat olen myös hoitanut. Tyrmistyshän siitä seurasi. Tässä muutama päivä sitten tajusin, että nyt on jotain liikaa. Minulta tultiin kysymään aseöljyä ja minä kun en harrasta ampumista. Nyt on siis aika aloittaa uudelta pohjalta, jospa olen vain lasteni äiti. Jos asiat ei hoidu niin so what. Ja vielä jossain mieleni poimuista kuului vieno ääni, olet myös NAINEN. Hyvänen aika niinhän olenkin. Ehkä minä nousen tästä vielä ja tajuan olevani ihan oikea itsellinen ihminen. nousenko barrikadeille julistamaan naiseuttani vai kokeilisinko hametta päälleni ja katson peiliin. Mitä siellä näen?